Auto on hankittu vuonna 2002 vanhan Mersun (K-24) tilalle.
Auton valintaan vaikuttivat ratkaisevimmin seuraavat tekijät: Hinta (auto hankittiin ilman palosuojarahaston avustusta), tallin korkeus 3 m (auton korkeus 297 cm, tällä hetkellä pelivaraa kattoon on noin 3 cm) ja helppo ajettavuus (kaupunkilaispalokunnalla ei ole montakaan ammatikseen isoa autoa ajavaa jäsentä) sekä luonnollisesti ulkonäkö.
Autoon saatiin noin 1/3 avustus Kaarinan kaupungilta, loppurahoitus hoidettiin omilla säästöillä ja pankkilainalla. Auton miehistöohjaamo on tehdasvalmisteinen ja siten myös tehtaalla kolaritestattu. Kaikille hytissä olijoille on turvavyöt. Miehistöosan sisustus on tehty itse. (Pois lukien penkki, joka oli autossa valmiina.)
Päälirakenteet teetettiin Paja Viher-Vehmaksella. Rakenteet koostuvat kolmesta toisistaan irrallaan olevasta alumiinisesta moduulista. Edessä on kalustomoduuli, jossa sijaitsevat pumpun painepäät ja säiliön täyttöventtiilit molemmilla sivuilla symmetrisesti. Kalustomoduuli on yhtä isoa tilaa ja kummallakin kyljellä on paljeovi. Keskellä on säiliömoduuli. Perässä on kolmeen osaan jaettu kalustomoduuli, sivuilla on normaalit paljeovet ja takaluukku aukeaa ylöspäin. Kaappien sisustus ja kalustokiinnikkeet tehtiin itse sitä mukaa kun kalustoa saatiin hankittua joko Kaarinan palolaitokselta tai kaupasta. Paikalliset kauppiaat tukivat projektia antamalla reiluja alennuksia tietyistä tuotteista.
Säiliöauton ja sammutusauton välimalliin päädyttiin, koska olemme tyypillisesti toisen lähdön palokunta ja useimmiten meiltä onnettomuustilanteessa kaivataan vettä ja työvoimaa. Vaihdossa menetettiin uskollinen sotaratsu ja pari tuhatta litraa vettä. Tilalle saatiin moderni helposti ajettava sammutusauto, neljä lisäpaikkaa ja rutkasti lisää kalustoa. Uudella autolla saadaan veden lisäksi siirrettyä kohteeseen kuusi miestä ja auto pystyy myös tarvittaessa toimimaan itsenäisesti sammutusyksikkönä.
Auto kulkee ketterästi 285/70 R19,5 -kumitassuilla. Pienikokoisiin renkaisiin päädyttiin, koska tallin ei olisi muuten mahtunut ja pääosa ajoistamme tehdään kuitenkin kaupunkialueella asfaltoidulla alustalla. Vanhasta kokemuksesta viisastuneina vaihdamme talven tullen auton eteen nastarenkaat, takarenkaat ovat karkeakuvioiset M+S -renkaat.
Auton hankkimiseksi on tehty ja tehdään edelleen paljon talkootyötä. Tiukassa budjetissa pysyttiin hyvin, suurelta osin omatoimisen rakentelun vuoksi. Edellä mainittujen hytin ja kalustokaappien sisustustöiden lisäksi myös auton teippaukset tehtiin talkootyönä. Auton kokonaishankintahinta kalustohankintoineen liikkuu 103 000 Euron tienoilla (pois lukien siis palolaitoksen kalusto).
Auto on mielestämme kaiken kaikkiaan varsin onnistunut kokonaisuus. Vanhaa Mersua vaivannut aavistuksenomainen takapainoisuus (jonka huomasi varsinkin talvella alamäessä sijaitsevaan talliin peruutettaessa) onnistuttiin välttämään säiliön kokoa säätämällä. Uuden auton lapsenvioilta ei tietenkään ole säästytty mutta Hansa-Auton myötämielisellä suhtautumisella niistäkin on selvitty suuremmitta ongelmitta.
Auto palveli aiemmin tunnuksella K-21, mutta vanhan Karhu-sisun jäätyä eläkkeekkeelle se sai uuden tunnuksen K-21.